Lippuja? Sinulleko?

Tampereella järjestetään 4. -6.10  kotona viihtymisen messutapahtuma KotiVisio 2013.

Nyt juuri sinulla on mahdollisuus saada kahden hengen lippupaketti tuohon tapahtumaan.Vapaita paketteja on viisi kappaletta.

Eikä sinun tarvitse tehdä mitään muuta kuin laittaa nimesi tuonne kommenttiboksiin.Jos halukkaita tulee enemmän kuin viisi, arvotaan liput kaikkien halukkaiden kesken.Anonyymit ja blogittomat ilmineeraa sitten säpo-osoitteen.

Aikaa ilmoittautua lippujonoon on 26.9 saakka.Yhden lippupaketin arvo on 24 e.

Lisätietoa tapahtumasta klikkaamalla oikean yläreunan logoa.

Kukkona tunkiolla,pallovalojen vartijana.

Elämää suurempien ongelmien kanssa painiessa tulee välillä tarve tehdä jotain jonnin joutavaa.
Askartelin pallovalot itselle mieluisiin sävyihin.Voisihan sitä ihminen aikansa paremminkin käyttää kuin uittamalla sormiaan tapettiliisterissä mutta menköön taikinaterapiasta.Kuin Alibullenin neideillä konsanaan.


Palloja vahtimaan saapui savikukko.Hän on oikein hyvätapainen,ei huutele eikä soimaa.Tappelussa lienee ollut kärsityistä kolhuista päätellen vaan kukapa tässä ei olisi vähän ottanut siipeensä.

         Pallovalojen väreiksi valikoituivat turkoosi,musta ja kupari.Turkoosia narua oli jostain siunaantunut valmiiksi.Kupariset syntyivät juuttinarusta ja suhusta.Mustat tulivat valkoisesta kotinarusta niinikään suhun avulla.

                                      Ihan harrastelija kuvaajan unelma yrittää kuvata pimeässä näitä palleroita...

     Ja ostosvinkki värikkäitä kynttilöitä havitteleville.Tigerista saa irtotavarana ostettua sen värisiä kuin mieli tekee.0,50 e kpl.Aika makee tuli mun kyntteliköstä.Eikä muuten ole yhtään ruma ;)

             EDITinä päivänvalo kuva, ei kylläkään taida olla yhtään parempi...Joskus tää ei vaan onnistu.

Uusia kuvakulmia -> unohdetut huonekalut

  Sain aina niin pirteältä ja elämänmyönteiseltä JuttaEmilialta blogista Projekti Verkaranta haasteen esitellä uusia kuvakulmia tai yksityiskohtia joita ei ole ennen nähty.Haaste on lähtöisin KOTILA-blogista, jossa siitä kerrotaan näin:

- Ota valokuva tai useampikin kodistasi, tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.

- Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA -blogiin (kotilablogi.blogspot.fi).

- Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille.

- Have fun!

Kiitos JuttaEmilialle ja Riikalle mukavasta haasteesta.Keksinkin kuvata tähän haasteeseen unohdetut huonekalut.Ainakaan muistaakseni en näitä ole pahemmin vilautellut...

Ensimmäisenä kuviin tulee vanha lipasto vai-mikä-lienee-senkki.Pelastin sen synnyinkodistani vuosia sitten kylmästä aitasta jonne se oli sysätty viettämään eläkepäiviä.Lapsuudessani se oli eteisessä ja sisältä löytyi mm. c-kasetteja.Ovien sisäpuollta löytyy 70-luvun lapsille tyypillisesti harakanvarpailla kirjoitettuja totuuksia.Muutamat vokaalit olivat jääneet ostamatta...

                                     Koira on aikoinaan kotonani nakerrellut nurkasta palasen.Mitään koloja en ole
                                     paikkaillut,pöytälevyyn ja oviin vetäisin jotain vahaa tai petsiä,
                                     en enää muista,mitä.Vetimet myös olen vaihtanut.

                                     Lipasto on jäänyt ilman huomiota sijaintinsa takia.Raukka asustaa talomme
                                     pimeimmässä nurkassa jonne ei päivä juuri paista.Siellä ei myöskään tule
                                     paljon kuvailtua.Tarkkasilmäiset saattavat sen kuvien laadusta jopa huomata...

   Seuraavana kuviin saapuu tuoli, joka kyllä paistattelee päivää kaikkien silmien alla.Nappasin tuolin kierrätyksestä.Hinnaksi sanottiin 5 e, kun vaatii kuulemma niin paljon työtä.Ajattelin heti että en tee tuolille mitään.Se on hyvä juuri noin.Ihan sävy sävyyn mustavalkoisen lattian kanssa.

Syy, miksi tuolia ei ole näkynyt kuvissa, on rajattu kuvien ulkopuolelle.Nimittäin kodinhoitohuoneessa vallitseva kaaos.TADAA, kylppäriremontti on sattuneista syistä edelleen kesken ja kaikki p***a rönöttää tuossa huoneessa.Koita tuoli-parka kestää, mamma pistää kohta tuulemaan.... ;)

   Lopuksi kiipeämme yläkertaan.Ostin keväällä,TADAA, kierrätyksestä nojatuolin.Hinnaksi sanottiin 5 e, kun vaatii kuulemma niin paljon työtä....Tuoli oli likainen.Aika likainen.Siis tosi likainen.
Mutta huomasin heti että kangas on pestävää matskua ja Ariel-pesun jälkeen tuolista tuli kuin uusi.No,ei nyt ihan uusi mutta melkein.Eikä siinä mikään kova työ ollut.

                                                Ja jotta kaupat olisivat täydelliset, tuoleja oli kaksi.Otin molemmat.

    Tuolit sopivat hyvin yhteen yläkerran sohvan kanssa.Tämän sohvan sain jo aiemmin ilmaiseksi, olisi mennyt kaatopaikalle tarpeettomana.Verhoilin sen uudelleen ja taas kelpaa.

    Hiljaa mielessäni olen suunnitellut pintaremonttia tähän yläkerran aulaan. Lapsen kakan väriset seinät eivät enää silmää hivele ja jotain tarttis tehdä.Jatkan hiljaista suunnittelua.Tosi hiljaista...

 Ja nyt on päässäkin sen verran hiljaista että en jaa haastetta eteenpäin.Mielissäni olen, jos joku sen tästä nappaa ja mua vielä siitä hyvästä kiittelee  :)

Lähden tästä pimeään tynnyrisaunaan pesemään ulkoisen habitukseni.Sisäpuolellekin pitäisi vissiin jotain tehdä.

Projektipöytä

Tytär halusi uuteen, vanhaan taloonsa uuden, vanhan pöydän. Jo jonkin aikaa olin ihastellut kirpparilla erästä pöytää ja tytär mieltyi siihen heti.Työnjako oli aika pian selvä;tytär maksaa pöydän ja äiti joutessaan kunnostaa sen.
Pöytää myytiin nimellä "Projektipöytä".Kuva kertoo syyn nimitykselle.

Päällimmäinen maalikerros hilseili jo mukavasti mutta sen alla oli vielä kaksi muuta maalikerrosta poistettavana ennenkuin päästiin puupinnalle.Maalinpoistossa otin kaikki mahdolliset aseet käyttöön;maalinpoistoaine,hiomakone,kuumailmapuhallin sekä vaivalloisin eli käsin tehtävä näprääminen koloista ja mutkista.
Maalia oli paikoin todella paksusti ja alta paljastuikin monia kauniita sorvauksia jotka olivat jääneet piiloon.Alaosassa oli myös pieni halkeama yhdessä tukipussa.Sen liimasin pikaliimalla.Miksi pikaliimalla?Siksi kun muuta ei ollut ja olikin paras ratkaisu koska ohuena tavarana valui hyvin hiusmurtumaan.Melkein liimasin myös näppini kiinni pöytään.Siinä oliskin vävyntekele ollut uuden elämäntilanteen edessä kun pöydän alla asuu anoppi...

Kansiosassa oli paljon koloja mutta niitä ei paklattu.Pöytä on kuitenkin vanha ja vanhassa on koloja.
Koloinen pöytä on myös huomattavasti helppohoitoisempi.Että ei haittaa vaikka tulee lisää koloja.

  Pöytä maalattiin puolihimmeällä Helmi-kalustemaalilla paikoin kolmeenkin kertaan.Väriksi tuli valkoinen joka sopii kotiin ja pöytään.Pöydästä tuli siro ja kaunis.

Pöydän paikka on nuoren parin keittiössä.Isompi ruokapöytä löytyy olkkarin puolelta.

  

  Reuna sorvauksineen oli tosi haasteellinen.Ihan kaikkea entistä maalia en pois saanut.Alimmainen maalikerros oli onneksi valkoinen.Se oli kuitenkin vanhaa ja kovettunutta joten pientä epätasaisuutta jäi.Onneksi tytär ei vaadi täydellisyyttä :)
Koristeellinen alaosa ja jalat tassuineen ovat minusta tosi kauniita.

     Nyt puuttuvat enää tuolit.Millaiset tuolit olisivat passelit?Ehdotuksia otetaan vastaan.
Minun mielestä ympärille sopisivat jotkin kevyet, mustat/harmaat metallituolit.Kaksi tuolia kuulemma riittää tällä hetkellä.Sen syöttötuolin mummo sitten kyllä järjestää kun aika on... :)

Turkoosia mausteeksi

    Makuuhuoneen musta ulkoasu suorastaan huusi jotain väriä.Uusi musta seinä tuntui myös antavan tilaa enemmän jollekin muulle värille.Entiseen maitokahvin ( vai oliko se vaaleanpunainen) väriseen seinään ei tuntunut sointuvan mikään väri. Hempukka -väreistähän en niin perusta vaan sydän sykkii enemmän voimakkaille väreille.
Makuuhuoneeseen saapui täten turkoosi.Ensin vain vähän varovasti,katsotaan miten suuren otteen se saa.
Myös vaalean puun väriset jutut näyttävät nyt hyviltä.Eikä lattiakaan alkanut mustan kanssa riitelemään vaikka sitä vähän pelkäsin.Lattialistat on sen sijaan ihan väärän väriset.Olisiko kellään antaa vinkkiä listojen uudeksi väriksi...? Se on sitten eri asia että kuunnellaanko täällä :)

                                        Alla olevassa kuvassa saamme ihailla vanhaa, pullistelevaa lastulevyseinää
                                        ihan koko rahan edestä.
                                        Siinäpähän pullistelee,mulle on turha alkaa...
                                        Siinä myös se väärän värinen lattialista.Vai onko se nyt niin väärä...?

                                                  On se.Väärän värinen.Toisaalta tuo on ainut kohta koko huoneessa
                                                  missä lista näkyy selvästi.Että mitä järkeä niitä on lähteä maalaamaan.
                                                  Ei mitään järkeä.Jos mä vedän tuohon kohtaan vaikka jesaria...??

                                            Muutamia tuoreita hankintoja. Kynttilänjalka Tiimarin alelaarista 5 e.

                                                                           Sekä toinen kynttilänjalka kierräristä 3,50 e.

   Jos joku haluaa tietää turkoosin värin merkityksestä niin voin tietysti kertoa.

  "Turkoosin positiivisia puolia ovat luovuus, vapaus, halu ja kyky laajentaa elämänpiiriä, luoda uutta.Siihen liittyy vahvasti kommunikaatio ja nimenomaan kyky puhua rehellisesti suoraan sydämestä.Mikäli perheessä ei puhuta riittävästi, lisää turkoosia.
Turkoosi saa ihmiset avautumaan ja kielenkannat laulamaan.
Negatiivisina turkoosin ominaisuuksina ovat mm. boheemius, sitoutumattomuus ja edesvastuuttomuus."

Tämä edesvastuuton alkaa nyt imuroimaan.

Haavoittuneen naisen musta seinä

   Makuuhuoneen seinä on nyt maalattu.Mustaksi.

  Ilona Pohjalainen kirjoittaa kirjassaan "Kotisi kertoo" mustasta väristä näin:

"Musta peittää,auttaa sulautumaan massaan, kertoo haavoittuneisuudesta ja on nykyajan rautahaarniska, jonka sisällä ihminen luulee olevansa turvassa.Musta ei päästä ketään lähelleen, mutta sen sisään vähitellen hukkuu.Tai sitten voi nukkua mustan suojassa kuin karhu pesässään.
Kodissaan ja vaatetuksessaan mustaa suosivilla ihmisillä on erittäin paljon luurankoja kaapeissaan, joita ei uskalleta tunnistaa eikä tunnustaa.Asiat on peitettävä mustaan, niin niitä ei näe."

Musta on nyt paikallaan minun makuuhuoneessani.

                                                    Näin maitokahvi vaihtui Coca-Colaan.Huonossa valossa otetut kuvat eivät kylläkään ole parhaimpia mahdollisia.

          

FÖRHÖJA paikoillaan

    Kirpparilta bongattu ja pelastettu Ikean Förhöja on nyt maalattu ja asennettu paikoilleen.Oikeastaan muuta paikkaa keittiössä ei ollut kuin luontainen kuiva-aineiden säilytyspaikka leipälaatikon yläpuolella.
Yläpuolella on megasuuri mikro jonka toivoisin olevan jossain muualla kuin tuossa.Vekotin on kuitenkin niin suuri ettei se mahdu minun niukoille pöytäpinnoille.Ikää laitteella alkaa olla jo sen verran että jospa kohta saisimme uuden.Mielellään pienemmän.
Lokeron maalaaminen ei taas ollut niitä helpoimpia hommia mutta näkyvät pinnat onneksi onnistuivat siedettävästi.Kevyt hionta teki pinnasta ottavan mutta ahtaan lokeron maalaaminen on aina haastavaa.Eipä nuo sisäosat tuolta juuri näy.

  Keksin myös hyvän käyttötarkoituksen retrovaa´alle; siitähän tuli hyvä tv-taso.Oikealla siis 5,5 kg televisiota.

  Kyllä siinä kelpaa iltapalaa valmistaa ja mättää mahaansa raffinoituja,sokeria ja valkoista vehnää sisältäviä tuotteita.Mulle välttää.

Huippulöytö kirpparilta

    Kannattaa pitää pientä etäisyyttä kirppariin sekä kierrätyskeskukseen aina välillä.Pienen breikin jälkeen tuntuu nimittäin aina löytyvän jotain uskomatonta.

Kierrätyskeskuksen alakerrasta kaivoin muiden huonekalujen alta tiikkisen seinäkaapin.Veikkaan suoraan 50-luvulta.Seinäpinta-alaa on vielä jonkin verran vapaana joten 5 euron kaupat kaapista tehtiin.

    Kuntokin on aivan loistava.Viilukin ihan ehjä, sisältä puuttuu hylly mutta ei liene ongelma :) Väri on taas tämä perinteinen tapaus.Nyt kyllä jo tekisi mieli jättää tähän väriin.Ja niinpäs vielä teenkin.Eipä nyt hättäillä.

              Mietitään ihan rauhassa kaapin kohtaloa.Että säilyykö tämmösenä vai tuunataanko.


       Mutta varsinainen löytö odotti sitten kirpparilla.Yläkerran huonekaluosastolla se nökötti.Ihan minua varmasti odotti.Otin sen heti syliini ja sanoin : "Lähetäänpä kottiin"

      Google kertoi mitä epäilinkin.Kyseessä on Ikean Förhöja- lokerikko.Valmistus on lopetettu. Onnellisen kirsikan Micu oli löytänyt taannoin samanlaisen :) Tästä yksilöstä pulitin minä 20 e.

 50-luvun keittiöissä moinen kapine oli hyvin tavallinen.Lokerikko kaipaa nyt pesua ja maalia sekä ankaraa pohdintaa sijoituspaikasta.Keittiöönpä se tietenkin tulee vaikka saisihan siitä toimivaa kalustetta muuallekin ;)

Palkitsin itseni vielä yhden euron turkoosilla jalallisella tuikkukipolla.

Onnekasta loppuviikkoa sinullekin!